Kesä lähestyy huimaa vauhtia, mutta mitä se merkitsee pelirintamalle. Kesällä 2012 ei kovin montaa suurta pelititteliä ole odotettavissa, mutta muutama kuitenkin loistaa ylitse muiden.
Lego Batman 2: DC Super Heroes (PS3, X360, Wii, Vita, 3DS, Win) (27.6)
Traveller's Tales jaksaa vain työstää markkinoille jatkuvasti uusia Lego-pelejä ja vieläpä jostain kumman syystä suurin osa näistä Lego-peleistä ovat olleet loistavaa viihdettä. Tuleva Lego Batman 2: DC Super Heroes on jatko-osa ensimmäiselle Lego Batmanille ja odotettavissa on varmasti taas taattua lego-mättöä. Uusina ominaisuuksina ensimmäiseen Lego Batmaniin verrattuna on tulossa ainakin suuri kokoelma pelattavia DC:n supersankareita ja täysin avoin pelimaailma.
Lollipop Chainsaw (PS3, X360) (15.6)
Söpö lukiolaistyttö? Moottorisaha? Zombeja? Öööh? Japanilaisen Suda51:n Grasshopper Manufacture pelistudio tulee yllättämään taas omituisuudellaan koko maailman pelaajakansan. Tämä päätön hack and slash tyylinen zombimättö ei luultavasti hämmästytä niin pelimekaniikallaan, vaan päättömällä menolla ja huumorillaan. Traileri kertookin kaiken oleellisen, mitä on odotettavissa:
The Amazing Spider-Man (PS3, X360, Wii, Win, 3DS, DS) (29.6)
Lisenssipelit harvoin nousevat keskinkertaista tasoa korkeammalle. Rocksteady Studiosin Batman-pelien (Arkham Asylym ja Arkham City) jälkeen lisenssipelien rimaa on nostettu kertaheitolla korkealle. Ensinnäkin The Amazing Spider-Man ei kulje käsikädessä elokuvan kanssa, vaan sijoittuu elokuvan jälkeiseen aikaan New Yorkin kaduilla. Peliin on myös sisällytetty vapaa maailma ja hyvin samantapainen taistelusysteemi kuin Rocksteady Studiosilla. Potentiaalia hyvälle hämis-pelille ainakin löytyy, mutta aika näyttää kuinka hyvä peli sieltä loppujen lopuksi ilmestyy.
Scarygirl? Nimenä se ei sanonut itselleni ainakaan mitään ennen pientä internetin selaamista. Selvisi, että peli on lähtöisin australialaisen artistin Nathan Jureviciuksen samannimisestä sarjakuvaromaanista, joka myöhemmin muuntui flash-peliksi. Lopulta 24. tammikuuta 2012 se löysi tiensä täysin uutena versiona Xbox Live Arcadeen, josta sen sitten itse ostin pääsiaisalennuksesta puoleen hintaan.
Tuntemattoman kalifornialaisen TikGamesin kehittämä, mutta yllättäen Square Enixin julkaisema Scarygirl on erittäin satumainen ja taiteellinen, puhdas 2D/3D tasoloikka. Peli lähtee liikkeelle peräkkäisillä taidekuvilla diaesityksen tavoin, joissa selitetään kertojan selostamana juoni pelin nykyhetkeen saakka. Kertoja kertoo lempeällä äänellä, kuinka Scarygirl rantautui saarelle, jossa ystävällinen ja viisas jättiläismustekala nimeltä Blister otti Scarygirlin huostaansa. Heistä tuli mitä läheisimmät toisillensa, mutta yhtäkkiä Scarygirl alkoi nähdä outoja painajaismaisia unia mysteerisestä parrakkaasta miehestä. Blister ei voinut auttaa tilanteessa, mutta lähetti tytön viisaan Bunnigurun luokse, joka sanoi että tämä unissa näkynyt hahmo löytyy kaupungista. Tämän jälkeen alkaakin itse seikkailu ja pelaaja pääsee itse ohjastamaan Scarygirliä.
Scarygirlin maailma on mitä omituisempi ja itse päähahmossakin on ihmettelemistä kyllikseen. Tytöllä nimittäin on toinen käsi lonkero, toinen pelkkä luu, ja ulkoasu muutenkin on kuin Tim Burtonin elokuvasta. Ympäristö, hahmot ja viholliset ovat kaikessa kummallisuudessaan kuitenkin hyvin kiehtovia ja pelin psykoottinen maailma onkin Scarygirlin valttikortti. Pelin vaihteleviin maisemiin ja vihollisiin ei voi kuin ihastua. Ikinä ei voi aavistaakaan mitä seuraava kenttä tuo tullessaan, koska jokainen 21:stä kentästä on täysin erilainen. Maisemat vaihtuvat synkästä suosta värikkäiseen ravintolaan ja vihollisia löytyy valeasuisista mustekaloista kirveitä heitteleviin metsureihin.
Kontrollit Scarygirlissä ovat juuri sopivan yksinkertaiset 2D tasoloikkaan. Jokaisessa painikkeessa on ainoastaan yksi toiminto, mutta luovuutta peliin saadaan aikaiseksi kahden erilaisen lyönnin ansiosta. Näiden kahden eri lyöntinäppäimen kombinaatioista kehittyy uudenlaisia iskuja, joita on mahdollista ostaa lisää kentistä kerättävillä jalokivillä. Ongelmana uusissa kombinaatioissa on se, että ainoastaan pitkän kantaman iskut ovat hyödyllisiä ja täten muita iskuja ei tule käytettyä lähes ollenkaan. Jalokivillä voi myös ostaa Scarygirlille uudenlaisia työkaluja käteen, esimerkiksi ankkurin, joka lisää iskujen voimaa, mutta hidastaa lyöntinopeutta. Myös keräilijöille on oma osastonsa kaupassa, täysin turhat lelut, jotka toimivat ainoastaan koriste-esineinä alun valikoissa.
Pelin alkupuolella vaikeustaso on kuin viisivuotiaalle tarkoitetussa pelissä, mutta onneksi vaikeustaso kasvaa pelaamisen myötä ja loppupuolella pelistä löytyy sitä kaivattua haastetta todella paljon. Scarygirliltä löytyy haastaviin kohtiin pelaajaa auttava ominaisuus nimeltä Scary-mode, jonka aktivoitaessa maailma muuttuu synkäksi ja Scarygirlistä muuttuu julma peto jonka iskut tappavat jo yhdestä osumasta. Harmi vain, että tämä upea moodi kestää vain n.10 sekuntia ja sen lataamiseen täytyy tappaa lukuisia vihollista.
Pelattavuudeltaan Scarygirl yrittää muistuttaa vanhoja kunnon "pleikkari ykkösen" 2D-tasoloikkia, kuten Rayman. Peliin onkin kopioitu Raymanista hypyn jälkeinen ilmassa leijailu, mutta tällä kertaa päähahmo heiluttaa lonkeroaan ilmassa propellin tavoin. Aivan yhtä sulavaa pelattavuus ei ole kuin olisin toivonut, esimerkiksi Scarygirl ei kykene ottamaan kielekkeistä kiinni ja nostamaan itseään ylös. Myös pelin päävastuksia on aivan liian vähän, vaikka ne ovat mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä. FPS on suurimmassa osassa pelissä hyvissä lukemissa ja mitään ruudun repeilyä tai muutakaan ei tapahdu. Ainoastaan yhdessä loppupään kentässä FPS tipahti häiritsevästi, johtuen elementtien määrästä samassa ruudussa.
Pelin läpäisyyn kuluu aikaa n. 3-4 tuntia, ja jos yksin ei halua pelata niin myös co-op ominaisuus on sisällytetty peliin. Kakkospelaaja voi missä vaiheessa peliä hypätä mukaan kuvioihin ohjaistamaan ruudulle Bunnigurua, joka liikkuu hyvin samalla tavalla kuin Scarygirl, mutta myös muutamia eroavaisuuksia löytyy. Pelin ääninäyttelyyn ei ole resursseja kulutettu, koska ainoa ääninäyttelijä Scarygirlissä on kertoja. Tämä ei kuitenkaan haittaa yhtään, koska pelkkä kertojan ääni saa aikaan pelistä vielä enemmän satukirjamaisen.
Scarygirl loppujen lopuksi ei tarjoa mitään uutta tasohyppely-genreen, paitsi kiehtovan psykoottisen maailman. Pelin parissa viihtyy kyllä hyvin, mutta pelistä puuttuu viimeistelty sulavuus. Haastavien tasoloikkien ystäville Scarygirl on varmasti loistava valinta, mutta muille pelaajille on valikoimissa parempiakin tasohyppelyjä tarjolla. Missään nimessä Scarygirl ei ole huono peli, mutta parempikin se olisi voinut olla. Täydellä hinnalla en välttämättä Scarygirliä ostaisi, mutta hintaan 400MSP olen erittäin tyytyväinen peliin.
